Rääpystettä

Nautintoa

2009-02-17T23:29:01+02:00

Pullon

sen olen juonut

täyteen

Ähnestyttääkö

2008-10-25T22:15:00+03:00

Jos huomenna, ei vaan kun huomenna äänestyttää, älkää unohtako värikyniä sillä väreillä on väliä. Pitkästikin.

Arkipäivää

2008-10-20T21:37:00+03:00

Minä olen niin arkipäiväinen
että mikään ei ole minulle pyhää

Huumormies

2008-10-20T20:55:01+03:00

Minä olen kyllästynyt huumoriin. Sekä hyvään, että huonoon.
Huumorille kävi kuten golfille, kun siitä tuli liian suosittua, se menetti ominaisuutensa.
Ei sillä, että itse olisin koskaan golfia pelannut, ei. Mutta minulla on college-paita, jossa on golfmailat ristikkäin siinä rinnuksilla.
Sitä pidin päälläni kun olin soukempi.
Ja joku kollega kysymään, että oletko golfmiehiä, missä olet pelannut?
Minä siihen, että en pelaa suomalaisilla kentillä ja hauaisin takaisin Estoriliin.
Totta joka sana, paitsi että haluaisin Estorilin viereen, Sintraan ja sinne päin. Mittakaava mukaanlukien sinne juuri.
Älykäs huumori on kärsinyt enimmin, sillä sille osataan jo nauraa oikein. Riippumatta siitä ymmärtääkö vai ei. Siitä on tullut formaatti. Ja siksi se on huonoa.
Huono älykäs huumori sen sijaan on pitänyt pintansa.
Älykäs huono huumori on todella sellainen tekijä, joka erottaa hummoritrendipellet, jotka osaavat huumorin kaavan niistä, jotka ovat kelvottomia normaalin huumorin saralla.
Menikö se kliimaksi jo, vai olenko tässä kuin ymmärtäisin. Varmuuden vuoksi naurahdan.
Työnantajani lähti Vietnamiin. Käskin kysyä, että syövätkö Saigonin poliisit pampunversoja.
Huonon älykkään huumorin raja laskee koko ajan, jopa päivittäin.
Kuten huomaamme.

Rakkautta

2008-10-03T21:10:00+03:00

Minä kuulen
taajuutesi
tuoksun

Uusinta hottia

2008-05-20T20:16:00+03:00

Minulle ei ole mikään uusinta hottia. Eikä kyllä vanhaakaan. Kaikki on nähty jo.
Ja ovatkin silmäni huonot, aina ovat olleet, enkä silmilasejakaan viitsi käyttää enää. Ainakaan näkemiseen. Ainoastaan bussien numerot tuottavat ongelmia.
Kuvatessani käytän kameran automaattitarkennusta ja se on oikein käytettynä parempi kuin kaksi kelvotointa silmää päässäni.
Minulta kysyttiin, että olenko valmis alentamaan äänestysikää. Olen toki. Omalta kohdaltani.
Kohdaltani sitä saisi alentaa vaikka kuinka, eikä silti haittaisi mitään. Enkä minä voi muiden kohdalta asiaa mitenkään kommentoidakaan.
Nuorten osalta olletikaan.
Kävin tänään pitkästä aikaa hammaslääkärillä. Sain kuulla sen alan bisneksestä mielenkiintoisia ja yllättäviäkin asioita. En niihin puutu nyt, kun eivät ole minun omaa osaamisaluettani. Enkä toisten bisneksistä puhu muutenkaan.
Paitsi yleisesti.
Minulla on hyvä hammaslääkäri. Joskus vain on vaikeata olla potilas, kun suu on täynnä kalliita instrumentteja ja muutamia sormia ja hammaslääkäri kertoilee varsin naurettavia sattumuksia ja tapahtumia.
Mutta minä nautin käydä hammaslääkärillä.
Minulla on korkea kipukynnys. Paitsi, kun oikein hermoon porahtaa. Mutta tämä lääkärini ei sellaista virhettä tee. Ei ole kertaakaan tehnyt. Hän kun lukee potilaan naaman vinkeitä.
Sellainen on hyvä hammaslääkäri.
Tässä taannoin pohdin eläkkeelle jääntiä. Siihen on aikaa vielä vaikka kuinka, eikä mitenkään ole asiaa varhennetullekaan eläkkeelle. Liekö kertymääkään vielä tarpeeksi. Että eläisi.
Siksi pohdin, kun ajattelin ryhtyä eläkeiän jälkeen kasvattamaan kukkia. Ja muuta kasvia. Ja hyödyntämään koko pieneliöstön kasvuolosuhdanteita. Omalta osaltani.
Sitten joskus.

Before long

2008-05-15T18:44:00+03:00

it's too late.
Vaikka eipä sillä mitään väliä ole.
Olen ollut pitkään poissa. Olen ollut poissa täältä. Muualla olen toki ollut. Hyvinkin muualla. Missäpä sitä ihminen olisi jos ei muualla. Kun ei ole täällä.
Töihin jouduin. Teen työtäni valokuvien parissa. Sepä onkin minulle mieluinen ympäristö. Siinä tulee samalla peilatuksi omaa tekemistään muiden alan toimijoiden suhteen.
Ne toiset toimijat ovat ammattilaisia ja minä olen vannoutunut amatööri. Olen ja pysyn.
Amatöörinä minä voin kuvata ja olla niinkuin haluan.
Ammattilaisena voisi joutua kuvaamaan ties mitä purkkia ja purnukkaa. Studio-olosuhdanteissa. Sellainen ei minulle sovi. Vaikka olen minä niitäkin kuvannut. Entisenäni.
Siinä eivät pitäisi deadlinet eivätkä muutkaan sovitut asiat. Saisivat sellaista kuvaa, kuin minä haluan, eivät sellaista kuin olisi tarkoitus. Tilaajan tarkoitus.
Sellainen maailmakin on. Sitä haluaa jotain, mutta saa mitä saa.
Olen elämänkin suhteen amatööri vaikka arvostankin lujasti niitä, jotka tuntevat olevansa ammattilaisia elämässään.
Vaikka mahdottomuus se on.

Arviokaupalla

2007-12-29T15:43:00+02:00

Minä olen huono arvaamaan. En voita lotossa tai muussakaan pelissä, joka perustuu arvauksiin.
Ja sellaisia pelejä, jotka perustuvat jonkinlaiseen tietoon, on minun vielä turhempi pelata. Niissä en voita sen paremmin, päinvastoin, jos mahdollista.
Olen antanut mielestäni hyviä neuvoja yrityksille talousasioissa ja saanut ne konkurssin partaalle.
Tosin vastuussa olevat henkilöt osasivat tyriä ilman neuvojanikin. Ansiokkaasti. Mutta nyt en enää arvuuttele rahamaailman liikkeitä. En.
Vaikka kyllä neuvoni olivat hyviä, kerrassaan kelpo neuvoja, konjunktuurit vain muuttuivat äkkiarvaamattaan.
Tänään kuitenkin lottosin, kun on mukava summa voitettavana.
Minä näet haluaisin rahaa.
Taloudellinen tilanteeni on kauan ollut surkea. Ei ole ollut yhtään ylimääräistä rahaa, että olisi voinut elää siten kuin olisi tahtonut.
Sillä tavoin esimerkiksi, että voisi lähteä Eurooppaan kuljeksimaan pitkin ja poikin.
Junalla tai muulla hortoiluun ajatellulla välineellä ajelisi ympäriinsä, pysähtelisi jossain mukavan näköisessä paikassa ja valokuvaisi siellä sikäläistä maailmaa.
Olisi ja asustelisi siellä täällä aikansa ja lähtisi. Söisi ja joisi sikäläisittäin ja sitten lähtisi. Sitten kun siltä tuntuisi.
Sellainen on minulla verissä vaikka olenkin juuttunut nykyiseen olinpaikkaani jo kohta kymmeneneksi vuodeksi. Se on pitkä aika olla paikallaan. Jo liian pitkä.
Mutta elämä järjestää eteemme omia kiemuroitaan, vaikka kuinka toista suunnittelisi.
Mutta sepä tässä elämässä onkin mukavaa.

Perinteitä

2007-12-29T14:58:00+02:00

Kuten taatot ja taattoin taatot
perinteen mukaan luonnollisesti
minäkin kuolen taatana viinaan

Poliisiasiaa

2007-12-18T16:51:00+02:00

Kävin tässä taas muuanna päivänä valokuvaamassa kotipaikkani järven rantaa. Sää oli pilvisen harmaahko ja tarvitsin siksi jalustan mukaani.
Minulla yleensä onkin sellainen yksijalkainen jalusta aina mukanani ja sitä käytinkin. On minulla perinteinen tripodikin, mutta laiskuuttani en sitä kanniskele myötäni. Alvariinsa.
Sen otan mukaani vain, jos menen lähimetsikköön tapaamaan kettuja ja jäniksiä. Tosin niitä harvoin tapaa yhtä aikaa.
No, minä menin härveleineni järven rantaan kun siellä oli varsin kauniita jäämuodostelmia rantakivillä. Sellaisia, joita on saanut aikaan jatkuva pakkasen ja suojasään säänvaihtelu.
Siinä kuvatessani ajeli poliisin mustamaija lähitienoolla hyvin hitaasti sellaista reittiä, että saattoivat pitää minua, outoa häärääjää silmällä. Menivät kyllä pois aikansa tiirattuaan ja katsottuaan, että ei ole tuo yhteiskunnalle vaarallinen olento. Josko vaarallinen enää mitenkään.
Sittenpä siihen tulikin siviiliauto lähietäsiyydelle heti poliisiauton perään. Ajallisesti siis perään.
Auto oli siinä puolisen tuntia parkissa ja kukaan ei tullut siitä ulos. Ei mitään merkkiä, että heillä olisi ollut jotain tähdellistä toimitettavaa niillä seuduin.
Olivat mukavasti kuvausetäisyydellä siinä ja toivoinkin, että jos minun valokuvaamiseni on noin epäilyttävää toimintaa, että sitä pitää oikein viranomaisten valvoa, että saivat arkistoihinsa hyvää kuvamateriaalia valokuvaustoiminnastani. Voisin joskus piipahtaa katsomassa kuvasaalista.
Vaikka kyllä minä ymmärrän. Minun tapani valokuvata ei ole aina kovin hiljaista puuhaa, paitsi metsässä. Minä murisen; noidun ja kiroilen, eritoten talvisäässä, kun jalustan toiminta takkuilee ja sormet ovat kohmeessa. Ja mieli tekisi tuimaa rommitotia.
Ymmärrän kyllä että ohikulkijoita kiinnostaa ja kummastuttaa outo äijä järven rantamilla, sellainen joka ärisee ja murisee yksinään. Ja pystyttelee outoja rakenteita rantakiville.
Ymmärrän minä sen.
Että poliisin soittavat paikalle.