Pullon

sen olen juonut

täyteen

Jos huomenna, ei vaan kun huomenna äänestyttää, älkää unohtako värikyniä sillä väreillä on väliä. Pitkästikin.

Minä olen niin arkipäiväinen
että mikään ei ole minulle pyhää

Minä olen kyllästynyt huumoriin. Sekä hyvään, että huonoon.
Huumorille kävi kuten golfille, kun siitä tuli liian suosittua, se menetti ominaisuutensa.
Ei sillä, että itse olisin koskaan golfia pelannut, ei. Mutta minulla on college-paita, jossa on golfmailat ristikkäin siinä rinnuksilla.
Sitä pidin päälläni kun olin soukempi.
Ja joku kollega kysymään, että oletko golfmiehiä, missä olet pelannut?
Minä siihen, että en pelaa suomalaisilla kentillä ja hauaisin takaisin Estoriliin.
Totta joka sana, paitsi että haluaisin Estorilin viereen, Sintraan ja sinne päin. Mittakaava mukaanlukien sinne juuri.
Älykäs huumori on kärsinyt enimmin, sillä sille osataan jo nauraa oikein. Riippumatta siitä ymmärtääkö vai ei. Siitä on tullut formaatti. Ja siksi se on huonoa.
Huono älykäs huumori sen sijaan on pitänyt pintansa.
Älykäs huono huumori on todella sellainen tekijä, joka erottaa hummoritrendipellet, jotka osaavat huumorin kaavan niistä, jotka ovat kelvottomia normaalin huumorin saralla.
Menikö se kliimaksi jo, vai olenko tässä kuin ymmärtäisin. Varmuuden vuoksi naurahdan.
Työnantajani lähti Vietnamiin. Käskin kysyä, että syövätkö Saigonin poliisit pampunversoja.
Huonon älykkään huumorin raja laskee koko ajan, jopa päivittäin.
Kuten huomaamme.

Minä kuulen
taajuutesi
tuoksun