Sutta ja sekundaa takuutyönä.
West Cyberian Webworks.
Tänään olin tekemässä nettisivuja, olin eilenkin, ja eipä siinä päästy puusta mihinkään.
Väliin tuppasi tulemaan kaikenlaista muuta sälää, ja se ainoakin ajatuksen poikanen eksyi hermoverkostoon.
On sikäli hassua, että tämä nettisivuprojekti ei ole minulle työtä. Siis taloudellisessa katsannossa.
Silti teen sitä parhaani mukaan toisinaan ja jopa pidän siitä puuhasta.
Eipä näytä tulevan rahaa oikeistakaan töistä. Tällainen on raivostuttavaa, kun olen pätkäheppu ja työtön osan aikaa. Raha-asiat rempallansa, kun ketään ei kiinnosta maksun ajankohta. Pyydettäessä ollaan kyllä maireita, että oikein öklöttää.
Samaa oli aiemminkin, toisessa kaupungissa. Oli neljä tai viisi työpaikka samaan aikaan ja öisin tein kirjallisia töitäni.
Aina oli rahaa tulossa, vaan ei koskaan ajallaan.
Kerrankin läksin pennittömänä pääkaupunkiin sen lupauksen varassa, että saapumisaamuksi on tililläni rahaa.
Oli tärkeä(?) palaveri muissa asioissa ja oli pakko mennä. Matkakustannukset olivat kyllä oortninkissa.
Oli se jännää mennä automaatille katselemaan, josko pölyisen tilin pohjalle olisi muuan seteli ilmaantunut.
Onneksi oli.
Se näkyy olevan tämä elämä tällaista. Elettävä se on, kun on tähänkin asti tultu, enää ei auta kääntyä takaisin.