Tallustelimme ihmisuhdettareni kanssa (kutsun häntä tässä Tuulaksi, se on keksitty nimi, oletettavasti vanhempansa ovat sen keksineet. Luulisin) pitkin kävelytietä. Hetken perästä tiellä on eräs miesihminen naamatusten konnan kanssa. Miettii tämä ihminen, että mitä pitäisi tehdä. Ääneen miettii ja meille osoitetusti.
Konna yrittää karkuun pitkin asfalttia melkoisella hopulla, kuin olisi pakenemassa jotain.
Tämä miesihminen sitten soittaa opstuksemme johdosta hälytysnumeroon ja paikalle pyydetään poliisit.
Odottelemme siis siinä tien poskessa virkavallan saapumista ja samalla pidämme kirjaimellisesti kiinni konnasta.
Tilanne oli välillä tukala, kun konna ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen, arvatenkin.
Aikaa kuluu, luvattu poliisipartio viipyy ja konna ehtii sillä välin tehdä varsin epämiellyttäviä temppuja. Hädissään.
Konna pääsee pälkähästä juuri ennen kuin virkavalta saapuu paikalle. Samoin poistuu se alkuperäinen mieshenkilö.
Musta-Maija saapuu hetken liian myöhään ja minä selittämään poliiseille tilennetta.
Paikalle saapui kolme poliisia ja kun kerroin kilpikonnan menneen kotiinsa oletetun omistajan hallussa, vastasivat nämä järjestyksen valvojat, etteivät oikein tienneet, kuinka tällaisia konnia hoidellaan.
Kolme poliisia olisi hyvinkin riittänyt piirittämään sen kilpikonnan.