totesi Amiraali ajon jälkeen. Maa-aatelista ei enää ole mihinkään. Jotain musiikkiketkuja alemmasta luokasta. Ja muita äkkirikastuneita. Ei minkäänlaista tajua asioiden järjestyksestä. Eikä siitä, että minä, Amiraali, muutan niitä. Ei. Haluavat vanhoja käytäntöjä, eivätkä nitäkään osaa, perhana. Jälleen englanniksi.
Ja koirat mukana samassa juonessa.
Illemmalla Amiraali istui kirjastossaan ja nautti muutaman viileän gintonicin.
Niiden jälkeen hän ajatteli tavata vaimoaan, ranskalaista ylimysneitoa, kamarissaan.
Amiraali koputti ovelle ja pyysi audienssia.
Vaimo vastasi tylysti, että en ole valmis tapaamaan sinua.
Johan on!
Amiraali vetäytyi jatkamaan gintonicin juomista.
Ei ole helppoa olla aatelinen, voi sentään, voi sentään (suomennettuna).