Minä, lähes kohta synnyttyäni, huomatessani vanhempieni olemuksen, toivoin, että jos minusta tulisikin se suvun terävä mies.
Tuli kyllä, kantapäät ovat terävät ja sukat kuluvat matkalla kaupasta kotiin.
Isoveljeni sitävastoin oli mummoni mielestä selvää presidenttiainesta. Kenties onkin. En vain osaa keksiä, mikä valtio hänetkin huolisi edes asukkaakkseen.
No, minä sitten olinkin niin salaa terävä, etten itse ole sitä edes huomannut.
Eikä kyllä kukaan muukaan.