Minulla on tapana hyötykävellessä töihini käydä pitkiä keskusteluja ihmisten kanssa. Voin jutella paljon asioita ja jopa riidellä jonkun kanssa aivan sujuvasti pitkän aikaa. Aivan yksikseni.
Tuon lisäksi ovat uneni usein samanlaisia torailu- ja keskustelu-unia.
Ottaa siinä sitten selvää, mtä oli oikeasti tapahtunut.
On käynyt usein ilmi, että keskustelukumppanilla ei ole mitään tietoa hänen kansaan käymästä asiain väännöstä. Kummallisena pitävät. Varsinkin, jos olen osannut ennakoida vastapuolen reaktiot lähes oikein.
Kuinka voin enää ottaa asioita esille, kun en tiedä tietääkö kukaan muu niistä mitään, ja jos tietää, niin minkä verran.
Omassa tolloudessa lilluessani on samantekevää, mikä on totta, mikä ei. En osaa piirtää siihen rajaa. Mutta työelämässä pitäisi vielä osata erottaa todellisuus jostain muusta.
Jos jättäisin sen hyödyllisyysliikehdinnän vähemmälle.