Ostin jokunen vuosi sitten keittiöveitsen. Se on Kiinassa valmistettu
ja iso sekä painava. Erinomainen keittiökalu, tykkään kovasti siitä. Ja
kun oli vielä tarjouksessa se, on se käytetyin värkki mitättämässä
keittiössäni. Se on terävä.
Tuo veitsi on pitkin aikaa muistutellut minua petomaisesta
luonteestaan. Heti alkajaisiksi se viilsi sormenpääni halki luuhun
saakka niin kevyesti, etten sitä heti äkännytkään. Vasta kun veri
tursusi haavasta ja värjäsi leivän, jota juuri leikkasin,
verenpunaiseksi, älysin veitsen tekemän tempun.
Sen jälkeen se on tuolloin tällöin antanut pieniä näytteitä kyvyistään ja taipumuksistaan.
Eilen oli viimeisin. Se päätti pudota lattialle, kun olin leikkaamassa
sillä muhkean viipaleen juustoa lämpimien leipien päälle.
Se putosi uhmaavasti terä edellä jalkaterääni kohti, mutta viime hetkellä ehdin liikauttaa jalkaa siten, että vaara oli ohi.
Eikö mitä!
Veitsi pomppasi lattiasta ja raapaisi sukan rikki sievästi jalkapöydän
päältä, mutta ei tunkeutunut lihaani. Ja pelkästään kiusallansa.
Ei sattuisi ketään kiinnostamaan tuo veitsi? Luopuisin siitä helppoon hintaan!
maanantai, 27. maaliskuu 2006
Kommentit