Tänään on syntymäpäiväni ja vietin sen kuten muutkin päivät, yksin oleskellen ja kuljeskellen.
En odottanut, että kukaan muistaisi, mutta veljeni soitti ja onnitteli.
En minä muuta kaivannutkaan. Se riitti minulle syntymäpäiväksi.
Tietenkin toivoin, että lapseni olisivat myös soittaneet, mutta en uskonutkaan niin käyvän.
Olen miettinyt pitää taukoa tai jopa lopettaa kokonaan tämän blogitouhun. En näe siinä enää mitään  sellaista, jota luulin siinä olevan.
Kiitos kuitenkin muutamalle vakituiselle lukijalleni!
Kenties vielä törmäämme!
Johonkin.