Ostin muuan aika takaperin kirjan. Ostin useitakin, joskaan eivät olleet yksikään ihan tuoreita tapauksia. Vanhoja olivat. Sillanpäätä oli ja kun en ole hänen kirjojaan vielä ehtinyt lukemaan, niin kimppuun kävin. Oli mielestäni niin kaunista virkettä heti alussa, että jätin tuonnemmaksi. Siiheksi, kun on mieliala kohdallaan ja aikaa käsillä riittävästi. Nimittäin hyvän kirjan lukeminen vaatii kunnon olosuhteet ja aikaa ympärille. Ja olisi lukijankin sopivaa olla sovelias lukemaan hyvää kirjaa.
Oli toinenkin kirja, erittäin vanhaa viisautta, joka hyvin pitää paikkansa edelleenkin. Tosin taitaa olla bittimuodossa sellainenkin tieto jo. Mutta vanhat kirjat ovat fyysillisinä esineistönäkin jo hienoja kapineita. Kerrassaan.
Kirja on painettu Hannoverissa vuonna 1910 ja näin ollen on saksaksi kirjoitettu.
Kirja kertoo ikuisesta triangelidraamasta, joka on eurooppalaisittan havaittu olemassaolevaksi jo noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tosin se on sellainen ikuisuusdraama, että kaiketi se on ollut olemassa jo maailman synnystä lähtien, elleivät fysiikan lait ole pahasti menneet muuttuilemaan pitkin aikaa.
No, itse draama on periaatteessa varsin looginen ja yksinkertainen, kunhan jaksaa pysyä mukana. Itse olen päässyt siihen kohtaan, jossa Sini (käytän tässä tuttavallisesti nimeä Sini) käyttäytyy jotenkin kummallisesti. Saas nähdä, kuinka käy, kun saan luetuksi koko opuksen.
Kirja siis kertoo trigonometrisista funktioista. Ja on siinä jännityksen lisäämiseksi myös logaritmitaulutkin mukana ja paljon muuta herkullista luettavaa.
Lisäksi tämäkin vanha kirja tuoksuu hyvälle.