Kerran jouduin juomaan glögiä. Olen sitä inhonnut jo valmiiksi juuri maistamatta sitä, mutta jouduimpas hörppäämään sitä minäkin.
Aikaahan tästäkin jo on, tietenkin, mutta tuli mieleen, ja syy on kommentissa, jonka tein (annoin ((laitoin)) ) Winnielle.
Siis olin poikani joulujuhlassa, kun poikani oli tarhaikäinen ja hän esitti hienosti(?) Joosefia asiaan kuuluvassa näytelmässä.
Täti kertoi sen minulle ennakkoon ja kyselin pojaltani, että Ryysyrannan Jooseppiako sinä esität.
Taitaa isäsi olla väärässä näytelmässä, totesi tarhan täti ja on ollut hyvin oikeassa sen suhteen sekä ennen että jälkeen sen tapahtuman.
Väärässäpä hyvinkin näytelmässä.
No, se glögi, jota siellä tarjoiltiin, oli minun sielulleni vaarallista. Joku ainesosa meni minulle tajuntaan, niin, että en osannut olla mitenkään sen glögin jälkeen.
Otatko lisää, täti kysyi.
En voi. On hyvää, mutta en voi ottaa.
En ymmärrä, mitä siinä oli sellaista, että lähes sekosin.
Mitään ei tietenkään tapahtunut, en minä sellaista tee, mutta olo oli varsin omituinen ja minä olen sentään tottunut kaikenlaisiin nautintoaineisiin.
Tai olin silloin nuorempana. Liian kauan sitten.
Toteja otan kyllä, mutta huomasin olevani yksiglöginen mies.