Maailma muistutti taas, että alkoholi on vaarallista. Kävi nimittäin siten, että pääsin kaverini kyydissä kaupungille. Minä kun harvoin käyn missään.
Taitaa fyysinen elämänikin olla jo virtuaalista.
No, innostuin kuitenkin pitkästä aikaa ajattelemaan oluen ostoa. Minä kun tykkään juoda olutta iltaisin. Joskus päivisinkin.
Siwan kohdalla hiljennettiin autoa ja minä kauppaan ja kohta ulos mäyriksen kanssa. Ja oli siinä vielä sikspäkkikin.
Kotia tullessa minä tällainen liki 2 metrinen ja yli 100-kiloinen rohjus kaatua mäiskähdin jäätyneeseen asfalttiin. Ennen kuin osuin jäähän, siinä sekunnin murto-osassa näin silmissäni Tuhatkaunon samassa tilanteessa. En tiedä miksi. Enkä halua asiaa puida sen enempää.
Olkapääni muljahti varsin ikävästi ja oudon äänenkin päästi.
Oudon äänen päästin minäkin ja monta kertaa.
Kuitenkin sitä ihmispolo heti katselee ympäristöään tällaisessa tilanteessa ja pohtii pikaisesti, että näkikö kukaan.
Luullakseni kukaan ei nähnyt, mutta saattoi kuulla kylläkin.
Käsi oli käyttökelvoton jonkin aikaa ja kaljakassin kantaminen ja oven aukaisu olivat liki mahdottomia tehtäviä.
Nyt sain hyvän syyn ryhtyä ryystämään säälikaljoja. Kylläpä maistuikin. 4 pulloa jäi, jos se nyt ketään kiinnosta. Sekään asia.
Yöllä heräsin ankaraan särkyyn sekä olkapäässäni, että polvessani. Niitä piti liikutella ajoittain, muuten särky yltyisi.
En siis nukkunut juuri silmällistäkään.
Minun olisi aina parempi kaatua pää edellä, se kestää kyllä. Muut paikkaseudut ovat huonompata valmistetta. Pulavuosien lapsi kun olen. Nivelet varsinkin ovat sekundalaatua.
Nyt on siis hiukan hontelo olo sisäisesti ja kamala särky ulkoisesti.
Tahdonkin täsmentää, että älkää juoko alkoholia, se voi olla vaarallista. Pienikin määrä.