Ostin tänään broilerin filesuikaleita eli kananriekaleita. Ajattelin valmistaa niistä Chicken Tandoori -sapuskaa.
Toivon, ettei rakas broileri ollut kovin pandemioitunut kuollessaan, jotta saan kunnon ruokaa siitä pataani. Sihen lihapataan. Tai kana.
Olisi mieli tehnyt ostaa kauppahallista turkkilaista jogurttia siihen ja muuhunkin, mutta en jaksanut ja olin hiukan myöhässäkin, varmaan.
Torimyyjältä ajattelin ostaa pistaasimanteleita (ne ovat manteleita eivätkä -pähkinöitä) he kun hankkivat niitä Kreikasta ja ovat mainioita.
Kuitenkin arvoisa torimyyjä katsoi paremmaksi jaaritella niitänäitä jo ostaneiden asiakkaiden kanssa sikäli pitkulaisesti, että kyllästyin odottamaan sitä vuoroani, joka jo kertalleen meni ohitseni.
Kyllähän torimyyjän tulee pakista asiakkaidensa kera, mutta on myös otettava huomioon muut palvelua odottavat asiakkaat. Pakkasessa olletikin.
Petyin, kun en nyt oluen kanssa voikaan napotella herkkuja.
Elämä on sitten epäoikeudenmukaista toisinaan.
Minulla on pitkä ja lämmin rakkaussuhde pistaaseihin, toivoakseni molemminpuolinen.