Matkustin tänään bussilla kaupungille. Tämän teen kyllä päivittäin ja joinakin päivinä useamminkin. Omaa autoa kun ei ole eikä kaupunkioloissa oikein tarvitsekaan. Ja kovin kauas en ole menossakaan. Ja jos menen, käytän junaa.
Kävinkin Pohjois Suomessa äskettäin. Junalla.
Ostin myös kameran. Sellaisen Nikon D40-härvelin. Asensin siihen sitten oman objektiivin. Kävin nimittäin eineskaupassa tutkailemassa juomatölkkejä tätä tarkoitusta varten. Työntömitan kanssa.
Ostin energiajuomatölkin ja join sisuksen pois, vaikka en sellaisesta pidä. Minulla vätyksellä kun energia suorastaan tursuaa saumoista. Yleensä väärään aikaan.
No, katkaisin sen tarkkojen kalkyylien mukaan ja tein pohjaosaan keskelle reiän. Ohuella neulalla.
Sitten kameran mukana tullut varsin hyvä optiikka pois ja tilalle tölkkiversio. Erkkarilla kiinni.
Tulee hienoja pinholekuvia. Uskokaa pois. Ja helposti.
Niitä, ja muita kuviani on nettigalleriassani, mutta jos ketä kiinnostaa, saa etsiskellä ihan omatoimisesti. En välitä mainostaa.
Niin bussissa istuksiessani kantautui nenääni, sieraimiini siis, jonkin jälkiruoan vahva tuoksu. Bussi oli pullollaan mummoja. Sellaisia hiljaisia akkoja jotka varmaan puuhaavat jälkeläisilleen miellään muun muassa pullaa ja muuta paakelsiluontoista leivonnaista.
Mutta uskon kyllä että joku lähimummo (bussimittakaavasa lähi) oli ostanut halpakaupasta suuren pullon edukasta haisuvettä eli parfyymiä. Oli tarjouksessa. Tuoksun lätty-mansikkahillo-kermavaahto. Valloitavaa. Sellaisella iskee vaarin kuin vaarin.