Nyt tulin ajatelleeksi asumista. Minä kun kuljeskelen ja tiirailen asioita, puolisokeilla silmilläni. Niin asumisenkin suhteen.
En haluaisi asua, kuten on tullut ilmi, tarkkaan ja tiukkaan suunnitelluissa ympäristöissä. Olletikin omakotityyppisissä vankiloissa, jossa ihminen, perhekin, voi rajoittuneisuudessaan kokea jonkunlaista vapautta rakentamalla kodin, joka on määritelty jossain muualla, kuin rakentaja kenties haluaisi.
Niin, kyllähän ihminen yleensä haluaa olla, kuten muutkin, samalla alueella samanlaisia ihmisiä, ja vaikka rahaa, tai asuntolainaa olisikin, siltikin pykäävät juuri sellaisen pytingin, kuin määräykset sallivat. Ja ymäristö vaatii.
Samanlaista samanlaisille ja josta on helpo käydä kaupassa. Autolla. Isossa marketissa.
Suuressa tolloudessani minä ajattelen omalle kohdallani kyllä toisenlaista, vielä olemassa olematonta ratkaisua asumiseni suhteen. Nimittäin vapaan käden asuntoa.
Kunhan kaikki vapaan käden asujat eivät tule pesiytymään samoille paikkaseuduille, kuin minä.
Tuskin tulevat.