Aikanaan asuin Savossa. Muuallakin olen asunut, jopa maamme rajojen ulkopuolella. En kuitenkaan kielipuolisena.
No siellä savossa jouduin piipahtamaan työvoimatoimistossa, kun jäin työttömäksi.
Sinänsä ihan normaalia.
Sain ajan työvoimatoimiston virkailijalle, jotta voisimme keskustella työllisyysasioistani.
No, tämä virkailija puhui niin hiljaa, että en kuullut sanaakaan.
Toisekseen, hän katseli ikkunasta ulos, kuin en olisi ollut paikalla ollenkaan, samalla mutisten varmaankin tärkeitä ohjeita minulle, asiakkaalle.
Yritin hahmottaa, että mitä siellä ulkona oli kiinnostavampaa, kuin asiakas. Siellä oli tyypillinen varsin mielenkiinnoton savolainen maisema ilman mitään mielenkiintoista.
Sillä kohtaa en ymmärtänyt savolaisuutta.
Siis asiakas on tärkeä. Kai. Joskus. Jossain.