Yhtäkkiä, ennakkovaroituksetta, alkoi tehdä mieleni savupallasta. Mistä lie mieleen pukahtanut koko kala.
Lapseni kun olivat pieniä, ostin aina ajoittain kaksi sellaista isoa klöhnää sitä savukalaa. Molemmat lapseni pitivät siitä jopa niin, että vaikka tarkoitus oli jakaa ne kaksi klönttiä kolmeen osaan, olikin se jo jaettu kahtia ja syöty ennen kuin olin muut ostokset saanut kaappeihin sijoitetuksi.
En ole vuosiin edes muistanut arvoisaa kalaparkaa, josta syvimmät anteeksipyynnöt. Pyrin korjaamaan asian heti huomenna.
Aamukahvin jälkeen.