Aamuyöstä sataa tihuutti. Oli satanut samalla tavoin jo muutaman viikon. Vilja ei siitä enää pitänyt.
Syysyönä saapui pihalle sateessa kolme mustanpuhuvaa pitkäpartaista miestä. Talossa oli kaksi sotavankia, jotka osasivat puhua näiden miesten kanssa.
Talon väki oli peloissaan, sillä miehet olivat kuin toisesta maailmasta, toisesta ajasta.
Ovelle tulivat pitkät kauhtanat päällään ja vettä valuen nämä miehet. Eivät ensin sanoneet mitään, seisoivat vaan siinä sateessa.
Sitten sanoivat, että halusivat yösijan. Vanki sen pyynnön käänsi.
Pitkäpartaiset, mustat miehet tulivat sisään.
Heidät ohjattiin saunapirtille, annettiin leipäpala käteen ja näytettiin tie.
Aamulla olivat menneet.
Jälkeäkään eivät olleet jättäneet.