Viikko on muljahtanut taas viime Perjantaista laskien. Lauantaista ei vielä ihan ole viikkoa.
Olen muutaman päivän kuunnellut yläkerran Puuha-Peten naulausta ja
naputusta. Miksi on niin, että näissä helvetin vuokra-asunnoissa juuri
minun yläpuolelleni asettuu asumaan joku hyperaktiivinen
Remontti-Reiska.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, joskin toivon, että viimeinen olisi.
Ymmärrän että on mukava ja jopa näennäisesti hyödyllistä joutessaan
nikkaroida vaikka kaappia eli komuutia, jos ei tähdellisempää tekemistä
ole. Mutta kun kerrostalossa asuu yleensä muitakin ihmisiä ja kun
ajattelee kerrostalon rakennetta, on yleensä sekä ylä- että alapuolella
jonkun asunto. Poislukien ylin ja alin kerros. Tarkemmin en nyt tätä
havainnollista.
Niin ylä- kuin alapuolellakin asuvat ihmiset
mahdollisesti nauttivat oman elämänsä tuottamistä äänistä tai muiden
tuottamasta musiikista, varsinkin vapaa-aikanaan, iltaisin ja
viikonloppuisin, yleisimmin.
Tietenkin voisi mennä koputtelemaan
tuon Peten asunnon oveen ja ilmoittaa kohteliaasti, että voisi tutustua
taloyhtiön sääntöihin koskien asumista yleensä ja lopettaa nikkaroinnin
alkuunsa, taikka... En mene.
Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä
näinkin yksinkertaista asiaa, on minun turha sitä hänelle opettaa.
Varsinkaan tuohtuneessa mielentilassa. Siitä voi seurata hankaluuksia
myös minulle. Ja sitä en tietenkään halua.
Jostain syystä lasten
iloinen kilkatus sunnuntaiaamuna, sen enempää kuin muinakaan aamuina,
ei ole minua koskaan häirinnyt. Siihen on toiveikasta herätä; vielä on
niitä pikkuisia, jotka maksavat minullekin pienen eläkkeeni sitten
aikanaan ja pääsen haudan lepoon helpottuneena, että meitä suomalaisia
vielä riittää jatkossakin, olivat kotoisin sitten mistä tahansa.
Olen kyllä harkinnut muuttoa hieman syrjemmälle, mutta sopivat
linnanneidot ovat maassamme varsin harvalukuiset, kun linnojakaan ei
enää oikein ole kuin museokäytössä. Tosin sopiva kartanon perijätärkin
voisi tulla kyseeseen. Jonkun verran on aina varaa tinkiä
vaatimuksistaan, eikö totta!
perjantai, 16. syyskuu 2005
Kommentit