Toivoisin vielä joskus saavani kuulla, kun aarteeni vastaa puhelimeen sanoen, että hän (minua tarkoittaen, muita kun ei ole tässä nyt läsnä, minä ja armaani vain) on joko kuistilla harjoittelemassa ukulelekonserttoaan tai sitten ulkona  lentomyrkyttämässä vehnäpeltoa (ollen siis kesä, tai yleensä lämmin vuodenaika).
Tämän haluaisin vielä siis saada kuulla siinä todellisuusmaailmassa, jossa ajoittain hoksaamme elävämme ja vakavissamme.