Tykkään kovasti tästä hommasta taas parin vuoden tauon jälkeen. Olin aika puhki, kun lopetin. Olin pyörittänyt samaa pelleilya jo vuosia ja alkoi tympiä jo koko touhu.
Nyt taas jaksaa höpöttää ja komentaa.
Nytkin laitoin videotykin kiinni ja käskin ihmisiä puuhaamaan annettua tehtävää omatoimisesti. Katson sitten näytöltä, mitä siitä tuli. Samalla minun täytyy hoitaa eräs tärkeä ja kiireellinen asia.
No, tässä se on se kiireellinen asia. Täytyy raapustaa vuodatusta.
Toivottavasti oppilaat ovat vaistonneet uuden intoni, vaikka täytyy kyllä pitää kapulat hanskassa, ettei intoile liiaksi. Sehän ei sovi. Että näyttää sen, että pitää työstänsä.
Illalla on taas mukavaa olla issekseen, omassa tolloudessa ja hölpöttää asian vierestä, kun päivän on asian ytimessä tiukasti.
Minulla tuntuu olevan joku tartunta. Ei kuitenkaan kottaraisperäinen, luulisin.
Kahvipaussi kutsuu...