Ostin muuan aika takaperin farmarihousut. Ostin ne halpakaupasta ja kun pääsin ihan autokyydillä käymään siellä kaupassa pitkin viikkoa, ostin hiljakseen kyseisiä vaatekappaleita useammat. Halpoja kun olivat. Oikeinkin halpoja. Housuiksi.
Ostin mustia farmarihousuja. Minä pidän mustista farmarihousuista, kun niissä minun on hyvä ja mukava olla ja elää. Ja kun olivat edukkaita.
Nyt huomasin, miksi ovat niin edukkaita. Niiden ainoa nappi, joka sijaitsee vyötäröllä (tai niillä seuduin, anatomia kun on minulle hiukan vierasta), on irronnut. Hämmästelin hetken, kun nappi oli väärällä puolella. Ei siis siellä, jossa se aina on ollut ja oikeastaan pitäisikin olla.
Se nappi oli irronnut juuriltaan ja sijaitsi nyt napinlävessä.
Nyt siis on oltava tarkkana ja muistettava vyöttää itsensä, tai housunsa ainakin, ettei julkisella paikalla pääse tapahtumaan kamalia. En nimittäin pitäisi ollenkaan siitä, että housuni putoaisivat tai että vetoketju avautuisi vahingossa.
Vetoketju voi hyvinkin avautua, mutta vain tarkoin varjelluissa olosuhteissa ja tietoisesti. (tietoisuus tarkoittaa tässä, ei vetoketjun, vaan minun omaa varsin rajoittunutta tietoisuuttani) Läheisen ihmissuhdettaren läsnäollessa. Ei juurikaan muulloin.
Paitsi tietenkin, kun yöpuulle on aikomus, eikä halua nukahtaa sohvalle kesken mielenkiintoisen televisio-ohjelman, kuten minulla on liian usein tapana.