Matti yritti huutaa, mutta mikään ei toiminut. Ääntä ei tullut, suu ei auennut eikä enää osannut liikkuakaan. Peukalossa on haava, jota pitäisi hoitaa.
Tännekö minä joudun? Missä on äiti? Ja Sylvi, vieläkö on hengissä? Tähän loppuu tämä. Tähän loppuu maailma, kaikki.
Kaikki olivat jo maassa tiiliseinän edessä elottomina ja niin Mattikin. Matissa vain oli vielä eloa. Matin kallon olivat luodit rikkoneet sen verran, että poika oli elossa ja saattoi ymmärtää ampumisen jälkeenkin, mitä paikalla tapahtui, tosin hämärästi. Ja maailma kävi yhä hämärämmäksi. Matti kuvitteli, että Arvi hänet leikillään peitti sänkypeitteisiin.
Riittää jo, Arvi! Kakka tulee!
Tuli kuolema.