Vietin melkoisen ristiriitaisen illan ja yön aarteeni kanssa. En saanut
unta minä, eikä hänkään. Oli asioita. Sellaisia selvitettäviä
ristiriitaisuuksia. Sellaisia on ja niissä minä olen huono. Oikein
huono.
Pyrin ajattelemaan, että pitäkää tunkkinne, kele.
Aamu olikin sitten toisenlainen. Hellä ja tuoksuva. Pullollaan kaunista
tunnetta, kahden ihmisen, ihmisen ja ihmisettären, välistä tunnetta.
Kiireetöntä tutkiskelua ja puhdasta aistimista. Aistillisuutta.
Viimein nousin keittämään meille kahvit, aamukahvit. Halvan makuista sanoi silloin tämä armastettuni kahvista.
Olin keittänyt kyllä ihan tyttäreni mainostamaa Kutriinaa, ei se voi
olla halvan makuista. Oliko koko aamu halpaa. Halpaa rakkautta ja
kiihkoa. Sellaista halpaa, jota saa, kun siltä tuntuu.
Tai ei saa. Juuri silloin ei saa. Kun tuntuu.
Mutta ei rakkaus maistu halvalta kahvissakaan. Tämä aamu ei maistu halvalta.
Eikä maistunutkaan. Maistui siltä Halvalta, jota ostimme kauppahallista
aiemmin. Sellaista, jossa on pistaasimanteleita seassa. Makeaa ja
suolaista.
Rakkaus on
Halvan makuinen.
torstai, 17. elokuu 2006
Kommentit