Miksi on niin, että jos ihmiselle sanoo jotain yllättävää ja näennäisesti henkilökohtaista jossain asiallisessa tilanteessa, menee tuo ihminen, havaintojeni mukaan, usein hetkeksi pois tolaltaan.
Kun hoidamme asioita, hoidammeko silloin vain asioitamme, vai onko siinä tilaa hiukan sooloillakin. Vaikka ihan hauskan vuoksi. Ei se varmaan vähennä sen asian arvoa. Tai asiaa hoitavan henkilön arvoa.
Minä pyrin tekemää itsestäni jonkin sortin tolvanan, jotta asiaa tunteva voisi olla fiksu ja viisas, kun neuvoo tällaista ääliötä. Samalla voi tehdä asioimistilanteen mukavammaksi ja inhimillisemmäksi. Siinä on myös tilaa muka tahattomalle komiikalle.
Minulla on varaa olla pellenä, koska sillä voin peittää sen, että minä oikeasti olenkin melko tolvana.
Niin, sain HS:N testissä itselleni kuolinpäivän: 8.5.2015. Mielenkiinnolla jään odottamaan, ehdinkö nähdä tuon päivän.
Ken elää se näkee.