Vakavasti olen ajatellut ryhtyväni asialliseksi. Siis sellaiseksi, joka ilmaisee itsensä asiallisesti.
Minä kun valitettavasti olen sellainen hölmö, että oli asia mikä tahansa, pyrin sen ilmaisemaan jotenkin hassusti.
Se on rasittavaa, vaikka ne oikeasti elämän ja kuoleman asiat ovat minullekin aina vakavasti otettavia.
Oppisinko kertomaan asiat niin kuin ne ovat (tai sinne päin)?
Oppisinko olemaan olematta hölmö?
Vielkö oppisin elämään vakavasti?
Luullakseni en.