pa tuo amiraali jo jättäisi minut. Niin, sehän kuoli jo, tollo!
Kaikki hupajaa omiaan, eikä kukaan kommentoi. Vaikka kuinka panee potaskaa. Tai just siks.
No, siihen olen tottunut töissänikin.
Niin kuin karaoke, laula poika vaan. Kohta on seuraava vuorossa ja sinut on jo unohdettu.
Itse en harrasta karaokea, kun en osaa laulaa. Säästän siltä itseäni ja mahdollista yleisöä.
Tanssiminen on vähän sama. Siinä olen kuin kissa. Kaksi vasenta jalkaa. Tai muu nelijalkainen.
Miten lienee useampijalkaisten kanssa!
Rytmitajua on, mutta se kumajaa päässä enimmäkseen ja häritsee muuta elämää.
Ei ehdi kädet housuntaskuun, kun jo pitää naputtaa jotain synkooppia. Tai yrittää löytää sen idea. Vaikka ei peli vielä soinutkaan, kuten Vesivehmaalla käsin oli tapana.
Onneksi ei ole puujalka polvesta poikki.
Kun ei ole puujalkaa, eikä siinä tietääkseni ole polvea, vaikka sellainen olisikin. Oikaiskaa, jos olen väärässä tässä erinomaisen tärkeässä asiassa.
Ei taida olla puujalkojakaan enää.
Niin maailma muuttuu, keskoseni.
(huh)