Minä olen huono arvaamaan. En voita lotossa tai muussakaan pelissä, joka perustuu arvauksiin.
Ja sellaisia pelejä, jotka perustuvat jonkinlaiseen tietoon, on minun vielä turhempi pelata. Niissä en voita sen paremmin, päinvastoin, jos mahdollista.
Olen antanut mielestäni hyviä neuvoja yrityksille talousasioissa ja saanut ne konkurssin partaalle.
Tosin vastuussa olevat henkilöt osasivat tyriä ilman neuvojanikin. Ansiokkaasti. Mutta nyt en enää arvuuttele rahamaailman liikkeitä. En.
Vaikka kyllä neuvoni olivat hyviä, kerrassaan kelpo neuvoja, konjunktuurit vain muuttuivat äkkiarvaamattaan.
Tänään kuitenkin lottosin, kun on mukava summa voitettavana.
Minä näet haluaisin rahaa.
Taloudellinen tilanteeni on kauan ollut surkea. Ei ole ollut yhtään ylimääräistä rahaa, että olisi voinut elää siten kuin olisi tahtonut.
Sillä tavoin esimerkiksi, että voisi lähteä Eurooppaan kuljeksimaan pitkin ja poikin.
Junalla tai muulla hortoiluun ajatellulla välineellä ajelisi ympäriinsä, pysähtelisi jossain mukavan näköisessä paikassa ja valokuvaisi siellä sikäläistä maailmaa.
Olisi ja asustelisi siellä täällä aikansa ja lähtisi. Söisi ja joisi sikäläisittäin ja sitten lähtisi. Sitten kun siltä tuntuisi.
Sellainen on minulla verissä vaikka olenkin juuttunut nykyiseen olinpaikkaani jo kohta kymmeneneksi vuodeksi. Se on pitkä aika olla paikallaan. Jo liian pitkä.
Mutta elämä järjestää eteemme omia kiemuroitaan, vaikka kuinka toista suunnittelisi.
Mutta sepä tässä elämässä onkin mukavaa.

1167146.jpg