Minulla on koira. Se on vielä sellainen pieni otus. Melkein vauva.
Rotuansa en tiedä, eikä tiedä sekään. Kumpaakaan se ei haittaa.
Se on vilkas hauva. Se on liikkeessä koko ajan, aina se vain ei tiedä, miten päin tulisi olla. Siksipä se kaiken varalta on miten milloinkin. Ylössuin, alassuin ja suin päin.
Sinne ja tänne tuo tuholainen viilettää, jyrsii ja murisee. Ärisee ja puhisee. Tuhoaa ja turmelee.
Kaiken eteensä osuvan tuhoaa. Silpuksi ihan. Ja vaikka ei ihan eteen osuisikaan, riepottelee silti.
Sillä on hauskaa.
Maailma on mukava paikka.
Sen nimi on Volcanine.