Oli joku osannut löytää sivuilleni kroatiaksi. Oli Blogfluxin haulla kroatialaisia sivuja etsinyt ja löysikin minun vaatimattomat, mutta mitättömät sivustoni. Kokeilin seurata samaa linkkiä, mutta en löytänyt omia sivujani. Ei sinne päinkään. Essolle päin enemmänkin.
No, suuntavaistoni onkin sen verran kelvoton, ettei sellaisia enää ihmisiin saa asentaakaan. Makkelikamaa koko vaisto, ja päivityskään ei enää onnistu noin vanhaan malliin. Harmi.
Sen lisäksi ovat ryynimakkaroiden etsiskelijät ahkeroineet eineensä haun kanssa netitse ja sattuneet eksymään sitä eksemplaaria koskevalle sivulleni. No, ei siitä haittaakaan ole ryynimakkaran etsiskelyssä, ei ollenkaan. Mainio eines on se. Kerrassaan mainio. Se parempilaatuinen. Se, missä rasva ei jää kiinni kitapurjeeseen sellaiseksi tahmeaksi kalvoksi, joka tehokkaasti ehkäisee syvällisemmät makunautinnot siellä, missä ryynimakkaran sielun pitäisi oikein äityä olemukseensa, palvelemaan ihmiskunnan syvimpiä, aidoimpia tuntoja ja olemuksia. Niitä lähes sielullisia kokemuksia.
Se lienee tarkoituskin.
Mutta tuo temppu ei onnistu, kun tuntee ostaja, että mikä on hyvä ryynimakkara, ja mitä ei saisi ryynimakkaraksi kutsuakaan.
Varokaa halpoja kopioita. Ja kalliitakin ryynimakkarakopioita.