Viimeinen vedessä on kyrvännylkijä.
Tämän kuulin tuttavaltani hänen omasta lapsudestaan muisteltuna, he kun riensivät, silloin pieninä, uimaan saviläpeen, jossa oli vettä juuri nimeksi. Se saviläpi oli jonkunlainen kuoppa, josta otettiin savea pellolle. Pitäiskö minunkin lähteä hakemaan vehnäviljelmilleni jonkunlaista saviläpeä, jotta ruokaa riittäisi koko talveksi.
Uimaan lapset pyrkivät, siihen heille ominaiseen elementtiinsä, se kun on vielä lähellä se äitinsä kohdussa lilluminen.
Uimaan pyrkivät, vaikka minkämoiseen savikuoppaan, kunhan saavat plutia vaikka savivellissä.
Oli siinä äideille mukavaa saada kotiin yltäpäältä savisia jälkeläisiä.