Kävin eilen halpakaupassa.
Ostin muutaman kodin siisteyteen liittyvän artikkelin, lähinnä kemiallisia siivousaineita.
Nyt ei kodin siisteys ole aineista kiinni.
Kaupassa kuitenkin jouduin tarkastelun alaiseksi. En tiedä oliko palkattu ihminen vai ei, mutta tätä kyseistä henkilöä kiinnosti kovasti kaupassa olemiseni.
Tarkan silmälläpidon alaisena ajatteln tietenkin hiukan provosoida, ja jo odottelin kaupantädin tulemista käräyttämään minut.
Minä en varasta mistään tai keneltäkään, sellaista himoa ei minulla ole tavaraan. Eikä naapurin karjaan.
Kun kaupantäti ei sitten tullutkaan luokseni, olin ymmälläni.
Oliko vain niin, että tämä kyseinen mieshenkilö oli jotenkin muuten kiinnostunut olemassaolostani.
On toki hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita toistensa tekemisistä, ja jopa luovat kontakteja toisiinsa, vaikkapa halpakaupassa.
Mutta en minä pidä siitä, että minua tiirataan. Halpakaupassa tai muutenkaan, vaikka olenkin varmaan epäilyttävän näköinen.
Jos niin ajatellaan, olen epäilyttävän näköinen kirkossakin, ehtoollisella.
Tosin, pakanana en ole kirkossa juurikaan käynyt kirkossa varsinaisessa asiassa, joten en tiedä (muutamien kirkkojen urkusoundit ovat käsittämättömän hienot). Asia testataan, josko pastorikin pitää kirkkohopeistaan tiukemmin kiinni, kun saavun vilpittömin mielin Jumalan huoneeseen.
Eipä sillä, jotenkin minulla on syyllinen olo jatkuvasti, en vain tiedä mihin ja miksi.