Viikonloppuna kuulin ystävältäni mielenkiintoisen arvion itsestäni. Nehän ovat aina mukavia kuulla, jos vielä ovat positiivisia sävyltään.
Näin oli nyt. Tämän henkilön olen tuntenut jo monta vuotta ja olemme tehneet yhdessä töitäkin. Luulisi hänen tuntevan jo minut.
Kuitenkin hän, käydessään luonani, lausui, että jos sinun kanssa ei tule toimeen, on vika siinä toisessa.
Nyt olen tuota pohtinut pitkään ja hartaasti.
Jos noin on, niin miksi olen niinkuin olen.; yksin ja unohdettu.
Voi voi. Kyllähän minä itseni tunnen ja tiedän.
Kummallista onkin kun tuon lausuman antanut henkilö ei ole milläään tavoi nuoleksintaan taipuvainen. Päinvastoin.
Kyllä minun kanssani toimeen tulee, mukavastikin. Mutta en ole mikään mukava ihminen, vaikka hauska osaankin olla. Ja seurallinenkin. Tarvittaessa.
Hetken verran minäkin viihdyn seurassani aina kerrallaan. Ei enempää.