..alta tuolit viedään.
Minäkö se sitten olenkin, perskuta. Olen ajatellut olevani jokseenkin käypä ihmisestä ja henkilöstä.
Kävin kaupungin kirjastossa, jossa oli tuolinvaihtoviikot käynnissä.
Näköjänsä. Hyvä on niistäkin imuroida vanhat pierut pois. Ja muutkin
eritteet, joita en nyt uskalla ajatellakaan.
Myivät ne poistokirjojakin. Melko halvalla, ei vain ollut käteisvaroja
mukana. Muuten olisin ostanut van Gulikin tai Westlaken kirjoja.
Tiettyä sarjaa.
Kuitenkin, kun istun kirjaston pöydän ääressä, oletan, että saan istua
siinä siihen asti, kun saan tutkimustyöni loppuun. Eipä vain näin
ollut. Tuolivastaavat tulivat ja likitulkoon halusivat viedä istuimen
pakaralihasteni alta.
Eivät ne sitä uskaltaneet tehdä kuitenkaan; asiakaspalvelua?
Pakarani kyllä nauttivat muutaman tunnin jälkeen kunnon pyöräilystä,
enkä tällä kertaa herännyt ojanposkesta ihailemasta Suomen aamuista
luontoa.
Muutaman huonon oluen hain kyllä Lidlistä ja siirryin sitten viinin kimppuun.
Ihanaa, joskin kummallista on elo.
torstai, 7. heinäkuu 2005
Kommentit