..alta tuolit viedään.
Minäkö se sitten olenkin, perskuta. Olen ajatellut olevani jokseenkin käypä ihmisestä ja henkilöstä.
Kävin kaupungin kirjastossa, jossa oli tuolinvaihtoviikot käynnissä. Näköjänsä. Hyvä on niistäkin imuroida vanhat pierut pois. Ja muutkin eritteet, joita en nyt uskalla ajatellakaan.
Myivät ne poistokirjojakin. Melko halvalla, ei vain ollut käteisvaroja mukana. Muuten olisin ostanut van Gulikin tai Westlaken kirjoja. Tiettyä sarjaa.
Kuitenkin, kun istun kirjaston pöydän ääressä, oletan, että saan istua siinä siihen asti, kun saan tutkimustyöni loppuun. Eipä vain näin ollut. Tuolivastaavat tulivat ja likitulkoon halusivat viedä istuimen pakaralihasteni alta.
Eivät ne sitä uskaltaneet tehdä kuitenkaan; asiakaspalvelua?
Pakarani kyllä nauttivat muutaman tunnin jälkeen kunnon pyöräilystä, enkä tällä kertaa herännyt ojanposkesta ihailemasta Suomen aamuista luontoa.
Muutaman huonon oluen hain kyllä Lidlistä ja siirryin sitten viinin kimppuun.
Ihanaa, joskin kummallista on elo.