Tuli laitapuolen kulkija vastaan. Torin reunalla hän minut äkkäsi. Kulki keskellä laitapuolta.
Kun saavuin tarpeeksi lähelle, siihen kohtaan, jossa humalainen ymmärtää maailmansa rajan, hän aloitti: Hei, anteeksi...
Puhui minulle.
Minä vastasin, että saat anteeksi. Kaikki on anteeksi annettu. Mene rauhassa.
Tämä oli tietenkin väärin, sillä minä en kuulu mihinkään kirkkoon, eikä minulla ole oikeutta antaa anteeksi edes itselleni.
Eikä valtaa minkään moista.